Jouluun ladattiin paljon odotuksia. Odotus pukeutui hiljaisuuteen, salaisuuksiin ja iloon. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että joulun aika ei ole sitä, mitä haluaisin. Olisin halunnut vain rakkautta, ja kaikkien sopua keskenään.

Oli paineita puolison, kohta teini-ikäisen lapsen osalta. Ja olin oikeassa. Nykyään perheemme ei tunnu yhtenäiseltä. On miehen perhe exineen, lapsineen, ja minä omine lapsineen. Ja näiden välissä on kuilu, joka ei kurottaudu enää umpeen.

Ostin lahjoja puolison lapselle, mutta tämä lapsi oli "unohtanut" ostamiaan lahjojaan kotiinsa. Ei siitä sen enempää. Jokainen saa ajatella mitä vain, enkä vaivaa päätäni tuollaisilla asioilla. Olen jo iso tyttö, monissa liemissä keitetty ja pettymyksensietokyky korkealla. Enkä edes odottanut mitään.

Puolisoni, joka ei voi sietää "patalaiskaa" tytärtäni (koulussa 8 ja 9 arvosanojen oppilasta, jota opettajat kehuvat postitiivikseksi...ja äitinä minä ihanaksi persoonaksi.), oli ostanut hänelle selfiekepin... Sen sanoma lienee selvä. Pojalleni oli ostanut tietokoneen/tV:n näytön, tai oikeastaan en usko, että olisi ostanut, koska on pihi, ja saa työnsä puolesta näyttöjä pilvinpimein... No oma tytär sai tietokoneen, kannettavan.

Kun puolison tytär avasi ostamani lahjat, hän ilmiselvästi piti niistä, ilmeet eivät voi valehdella, mutta puolisoni kommentoi:"keneltä sä tuon sait?", eli piti lukua siitä, kuinka olen tytärtään muistanut.

Tyttäreni kertoi myöhemmin, että kannettavan olivat ostaneet puolisoni lapselle lapsen äiti ja isä puoliksi. Googlasin sen merkin ja sain selville huokean hinnan, halvimmillaan alle 200e. Päätin, että tyttäreni saa minulta tietokoneen, joka on parempi=kalliimpi. Ja kaunis. :O.

Minä sain lahjakortin alusvaateliikkeeseen. En tosin yhtään tiedä, miksi. ;) Alusvaatteista olen nauttinut joskus kymmenen vuotta sitten. Ehkä mieheni on sen huomannut, tai ehkä hän on lahjaan itsekkäästi ladannut jotain toivetta. Olen ensisijaisesti käytännöllinen, joten hieman vaivautumistahan tuonne kauppaan meno on. Ei vartalossani ilmeisimmin mitään vikaa ole, aina on tullut jumpattua, bodattua. Mutta en silti koe, että minun tarvitsisi korostaa naisellisuuttani alusvaattein. Mutta kerrankos sitä, siis, kun on pakko... :O

Tyttärelleni ostin toivomansa kirjan trimmistä vatsasta, lahjakortin H&M-liikkeeseen, toisen kirjan stressiin liittyen, vartalonhoitotuotteita, kasvissyöjälle sopivaa suklaata, pehmoisia vaatekappaleita... Voisin täyttää koko huoneen hänelle tarkoitetuista lahjoista, sen verran rakas hän minulle on. Tyttäreni on sanonut terapiassaan, (hänen jonkin aikaa kestänyttä masennustaan hoidetaan) että hän haluaisi, että vain minä ja tyttäreni asuisimme kahdestaan. Niin minäkin unelmissani haluaisin. 

 

preview%20%2845%29.jpg